Pelkään proteiineja. Mieheni käy salilla ja käyttää ravintolisiä, joissa on heraproteiinia ja muita maidosta eristettyjä ainesosia. Ravitolisät tehdään kaiken lisäksi jossain ulkomailla. Minä pelkään, että niistä voi saada BSE:n. Mieheni laittaa ravintolisää pulloon keittiössä ja huuhtelee salin jälkeen purkit keitiössä ja laittaa ne sitten tiskikoneeseen ja pyyhkäsee kätensä paitaan.
Minä näen mielessäni mitän proteiinejä on levinnyt pitkin keittiön pöytää, lattiaa, mieheni paidassa, lavuaarissa, tiskikoneessa, kaikissa astioissa, kaikessa johon mieheni koskee. Minä näen miten lapseni saavat keittiön pöydältä tai lattialta proteiinejä käsiinsä ja sitä kautta suuhunsa.
Siksi minä pesen kaikki pöydät ja lattiat ja astiat ennen käyttöä vaikka ne olisivat puhtaat. Miestäni en voi pestä, hän käyttää samoja vaatteita useita päiviä, saastuttaa kaiken... Olen pyytänyt häntä lopettamaan ravintolisän käytön, mutta hänen mielestä on vain hauskaa kun minä pelkään.. Ahistaa ihan hirveesti, tekis mieli vetää ranteet auki, mutta sitä en ole vielä tehnyt.
Viime kerralla psykologin vastaanotolla tehtiin altistumis harjoitus just ravintolisä purkin kanssa. Mua ahisti ihan hirveesti, mutta en pystynyt sitä psykologille näyttämään, lupasin sille että en pese käsiäni ravintolisäpurkin koskettamisen jälkeen. Kun pääsin kotiin pesin käteni, vaatteeni, pankkikortin, avaimet, en enää koskenut mun laukkuun mikä oli mulla mukana psykologilla. Laukussa on mun päivyri johon on merkattu seuraava tapaaminen, en pysty enää koskemaan siihenkään, että hyvin meni sekin tapaaminen...
tiistai 22. tammikuuta 2013
maanantai 21. tammikuuta 2013
Selviytymiskeino
Asuttiin pedofiilitalossa viisi vuotta, niiltä ajoilta muistan ahdistuksen. Mulla on todella vähän muistikuvia niiltä vuosilta ja se häiritsee mua. Minun selviytymis keinoni koko lapsuudessa on ollut olla ajattelematta miltä minusta tuntuu. Nyt taas tämä sama keino estää minua tuntemasta iloa nyt kun itselläni on lapsia ja asiat on ihan normaalisti pelkään koko ajan, että jotain pahaa tapahtuu, miten mun elämässä voi olla asiat ok se on epänormaalia mulle..??
Virosta Suomeen, fyysisestä väkivallasta seksuaaliseen hyväksikäyttöön..
Kun olin 10-vuotias, äiti tapasi suomalaisen miehen. Äiti uskotteli miehelle, että hän oli tullut raskaaks heidän ensitapaamisesta. Äiti oli oikeastikin raskaana, mutta lapsi (mun pienempi pikkusisko) on oikeasti jonkun toisen. Sillä tavalla äiti sai suomalaisen miehen ja meni naimisiin tän kanssa. Meillä oli nyt sitten isäpuoli. Isäpuoli käytti hyväksi mun isosiskoa ja mun isosisko kertoi siitä mun äidille. Äiti suuttui mun siskolle ja sanoi, että älä yritä vietellä mun miestäni, älä ole tollanen pikku lutka.
Me muutettiin koko perhe äiti ja kuusi lasta suomeen omakotitaloon, kivaan kylään. Mies alkoi koskettelemaan meitä kaikkia, kutsui sänkyyn ailloin kun äiti ei ollut paikalla, laittoi kättä housuihin, otti lapsen käden ja runkkasi sillä itseään..
Syytti meitä varastelusta ja kaikesta mistä syyttää keksi, oltiin huonoja lapsia.. Äidille ei voitu mitään kertoa, koska me oltais muuten pilattu hänen unelmaparisuhde, unelmatalo ja unelmapuutarha...
Myöhemmin äiti kertoi mulle, että hän tiesi jo ennen Suomeen muuttoa, että se mies on pedofiili. Hän halusi silti muuttaa suomeen koska täällä han sai oman puutarhansa. Hän ei viittinyt ilmoittaa lastensa hyväksikäytöstä mihinkään, jotta hän ei menettäis puutarhaansa ja omakotitaloa.
Me muutettiin koko perhe äiti ja kuusi lasta suomeen omakotitaloon, kivaan kylään. Mies alkoi koskettelemaan meitä kaikkia, kutsui sänkyyn ailloin kun äiti ei ollut paikalla, laittoi kättä housuihin, otti lapsen käden ja runkkasi sillä itseään..
Syytti meitä varastelusta ja kaikesta mistä syyttää keksi, oltiin huonoja lapsia.. Äidille ei voitu mitään kertoa, koska me oltais muuten pilattu hänen unelmaparisuhde, unelmatalo ja unelmapuutarha...
Myöhemmin äiti kertoi mulle, että hän tiesi jo ennen Suomeen muuttoa, että se mies on pedofiili. Hän halusi silti muuttaa suomeen koska täällä han sai oman puutarhansa. Hän ei viittinyt ilmoittaa lastensa hyväksikäytöstä mihinkään, jotta hän ei menettäis puutarhaansa ja omakotitaloa.
Lapsuus
Lapsuus...
Lapsuus on sellainen asia mikä alkoi kummitella mun päässä kun mä sain itse lapsia. Minä rakastan mun lapsia aivan valtavan paljon. Mua ei rakastettu.
Olen kolmas lapsi seitsemästä. Mulla on kaksi isosiskoa kaksi pikkusiskoa ja kaksi pikkuveljeä. Rakastan sisaruksiani. Vihaan äitiäni.
Muistan kun olin n. 3-vuotias, olin konona 2-vuotiaan pikkusiskoni kanssa. Muita ei ollut kotona, olin vastuussa pikkusiskostani. Meillä oli kaapin päällä nukkekoti jolla me pienemmät ei oltais saatu leikkiä. Päätettiin kuitenkin leikkiä nukkekodin nukeilla ja sitten yksi nukke tippui patterin ja raskaan vudesohvan väliin. Yritin saada nukkea pois sieltä välistä ja sitten pääni jäi jumiin sohvan ja patterin väliin. En saanut päätäni millään pois jumista. Lopulta olin ollut varmaan tunnin verran jumissa kunnes pääsin irti sieltä. Silloin kun äiti tuli kotiin en kertonut tapahtuneesta mitään äidille koska pelkäsin hänen suuttuvan. Mulle nous korkea kuume ja nokkosihottumaa kasvoille koska olin ollut jumissa kuuman patterin ja sohvan välissä melko kauan. Äiti kutsui kotiin lääkärin tarkistamaan kuntoni (asuttiin silloin vielä Virossa ja lääkärit tulivat helposti kotikäynneille) Siitä huolimatta en kertonut tapahtumasta äidille ja pikkusiskokaan ei kertonu koska ei osannut vielä puhua.
Muistan kun olin 3-4-vuotias ja meille oli tulossa vieraita, äiti meni käymään kaupassa ja minä ajattelin ilahduttaa äidin. Pesin keittiön lattian jotta vierailla olis kiva tulla puhtaaseen keittiön ja äiti olis iloinen. Kun äiti tuli kotiin ja huomas, että keittiön lattia oli märkä hän raivostui ja otti vyön ja antoi piiskaa paljaalle pyllylle. Se oli ihan kauheaa ja nöyryyttävää ja ajattelin silloin olevan kauhean paha ja ajattelematon lapsi kun äidin ilahduttaminen epäonnistui niin pahasti. Myöhemmin äiti käski vielä pyytämään anteeksi kun olin ollut näin tuhma ja paha.
Muistan kun meidät vietiin joka kesä maalle isovanhempien luo kolmeksi kuukaudeksi ja äiti lähti ite aina takas kaupunkiin. Isoäiti vihasi mua koska mulla oli lapsista tummimmat hiukset ja ruskeat silmät niin isoäidin mielestä olin saatanallinen juutalainen, muista sisaruksistani isoäiti piti koska heilla oli vaaleammat hiukset. Isoäiti sanoi mua aina paskavarikseksi, hän kutsui mua nimeltä vain kun muita aikuisia oli läsnä. Isoisä oli kiva mutta hänellä oli kaksi lempi lapsenlasta isosiskoni ja pikkusiskoni. Isoisäni on mun lapsuudessani ollut ainut joka on kohdellut mua ihmisenä.
Muistan kun mulla oli munuaisten tulehdus 4-vuotiaana ja olin n. kuukauden sairaalassa ja sain kotiinkin vahvoja lääkkeitä, koska virtsan mukana tuli välillä myös verta. Lääkkeiden sivuoireena oli kuulon heikkeneminen. Jouduin usein kysymään uudelleen kun mulle sanottiin jotain. Äitiäni se ärsytti ja hän alkoi kutsumaan mua apinaksi ja muutenkin suuttui aina kun en kuullut mitä mulle sanottiin, siitä syystä sisaruksenikin alkoivat haukkumaan mua ja jouduin eristetyksi.
Muistan kun olin pikkusiskon kanssa kahdestaan kotona n. 6-vuotiaana. Mentiin äidin vaatekaapille ja kokeiltiin äidin mekkoja ja kenkiä ja päätettiin pitää äidille teatteriesitys kun äiti tulisi kotiin. Äiti kun tuli kotiin hän raivostui siitä, että oltiin käyty hänen vaatekaapilla. Äiti paiskas mut seinään ja otti pikkusiskonkin jalasta kiinni ja viskas lattialle ja otti vyön ja rupes pieksemään ja potkimaan. Myöhemmin meidän piti pyytää äidiltä anteeksi kun oltiinoltu näin pahoja lapsia.
Lapsuus on sellainen asia mikä alkoi kummitella mun päässä kun mä sain itse lapsia. Minä rakastan mun lapsia aivan valtavan paljon. Mua ei rakastettu.
Olen kolmas lapsi seitsemästä. Mulla on kaksi isosiskoa kaksi pikkusiskoa ja kaksi pikkuveljeä. Rakastan sisaruksiani. Vihaan äitiäni.
Muistan kun olin n. 3-vuotias, olin konona 2-vuotiaan pikkusiskoni kanssa. Muita ei ollut kotona, olin vastuussa pikkusiskostani. Meillä oli kaapin päällä nukkekoti jolla me pienemmät ei oltais saatu leikkiä. Päätettiin kuitenkin leikkiä nukkekodin nukeilla ja sitten yksi nukke tippui patterin ja raskaan vudesohvan väliin. Yritin saada nukkea pois sieltä välistä ja sitten pääni jäi jumiin sohvan ja patterin väliin. En saanut päätäni millään pois jumista. Lopulta olin ollut varmaan tunnin verran jumissa kunnes pääsin irti sieltä. Silloin kun äiti tuli kotiin en kertonut tapahtuneesta mitään äidille koska pelkäsin hänen suuttuvan. Mulle nous korkea kuume ja nokkosihottumaa kasvoille koska olin ollut jumissa kuuman patterin ja sohvan välissä melko kauan. Äiti kutsui kotiin lääkärin tarkistamaan kuntoni (asuttiin silloin vielä Virossa ja lääkärit tulivat helposti kotikäynneille) Siitä huolimatta en kertonut tapahtumasta äidille ja pikkusiskokaan ei kertonu koska ei osannut vielä puhua.
Muistan kun olin 3-4-vuotias ja meille oli tulossa vieraita, äiti meni käymään kaupassa ja minä ajattelin ilahduttaa äidin. Pesin keittiön lattian jotta vierailla olis kiva tulla puhtaaseen keittiön ja äiti olis iloinen. Kun äiti tuli kotiin ja huomas, että keittiön lattia oli märkä hän raivostui ja otti vyön ja antoi piiskaa paljaalle pyllylle. Se oli ihan kauheaa ja nöyryyttävää ja ajattelin silloin olevan kauhean paha ja ajattelematon lapsi kun äidin ilahduttaminen epäonnistui niin pahasti. Myöhemmin äiti käski vielä pyytämään anteeksi kun olin ollut näin tuhma ja paha.
Muistan kun meidät vietiin joka kesä maalle isovanhempien luo kolmeksi kuukaudeksi ja äiti lähti ite aina takas kaupunkiin. Isoäiti vihasi mua koska mulla oli lapsista tummimmat hiukset ja ruskeat silmät niin isoäidin mielestä olin saatanallinen juutalainen, muista sisaruksistani isoäiti piti koska heilla oli vaaleammat hiukset. Isoäiti sanoi mua aina paskavarikseksi, hän kutsui mua nimeltä vain kun muita aikuisia oli läsnä. Isoisä oli kiva mutta hänellä oli kaksi lempi lapsenlasta isosiskoni ja pikkusiskoni. Isoisäni on mun lapsuudessani ollut ainut joka on kohdellut mua ihmisenä.
Muistan kun mulla oli munuaisten tulehdus 4-vuotiaana ja olin n. kuukauden sairaalassa ja sain kotiinkin vahvoja lääkkeitä, koska virtsan mukana tuli välillä myös verta. Lääkkeiden sivuoireena oli kuulon heikkeneminen. Jouduin usein kysymään uudelleen kun mulle sanottiin jotain. Äitiäni se ärsytti ja hän alkoi kutsumaan mua apinaksi ja muutenkin suuttui aina kun en kuullut mitä mulle sanottiin, siitä syystä sisaruksenikin alkoivat haukkumaan mua ja jouduin eristetyksi.
Muistan kun olin pikkusiskon kanssa kahdestaan kotona n. 6-vuotiaana. Mentiin äidin vaatekaapille ja kokeiltiin äidin mekkoja ja kenkiä ja päätettiin pitää äidille teatteriesitys kun äiti tulisi kotiin. Äiti kun tuli kotiin hän raivostui siitä, että oltiin käyty hänen vaatekaapilla. Äiti paiskas mut seinään ja otti pikkusiskonkin jalasta kiinni ja viskas lattialle ja otti vyön ja rupes pieksemään ja potkimaan. Myöhemmin meidän piti pyytää äidiltä anteeksi kun oltiinoltu näin pahoja lapsia.
Pakko ajatukset
Minä pelkään hullun lehmän tautia eli BSE:tä. Olen pelännyt sitä 11-vuotiaasta asti. Näin 11-vuotiaana telkkarista tokumentin jossa joku lapsi kuoli BSE:hen ja uutisissakin kerrottiin hullun lehmän taudista. Uutisissa sanottiin, että ainut keino miten tautia voi välttää on välttää naudan syömistä.
Minä sitten 11-vuotiaana pikkutyttönä päätin ruveta kasvissyöjäksi. Parin vuoden päästä tajusin, että liivate voi olla peräisin naudasta, joten rupesin myös välttelemään liivatetta sisältäviä tuotteita. Muutaman vuoden kuluttua nettiä selaillessani löysin tietoa siitä, että BSE voi tarttua myös maidosta, silloin rupesin välttelemään myös maitotuotteita. Maitotuotteiden välttely ei ole helppoa, maitoproteiineja on lähes joka paikassa... Aloin ottamaan selvää maidottomasta ruokavaliosta vegaanien sivustoilta. Niillä sivustoilla käydessäni tajusin, että eläinperäisiä ainesosia on joka paikassa kuten, meikeissä, rasvoissa, lääkkeissä, kondomeissa, vaatteissa... Aloin välttelemään kaikkea joissa kuvittelin olevan jotain peräisin naudasta koska pelkäsin sairastuvani BSE:hen tai että lapseni sairastuisivat BSE:hen.
Elämästä tuli hyvin rajoittunutta, mitä enemmän välttelin kaikkea, sitä enemmän keksin lisää välteltävää. Aloin pelkäämään botulismia, syöpää, Ehec:iä... En pystynyt käyttämään enää säilykkeitä, en pitämään puhelinta päällä, pelkäsin mikroa, ulkomaisia vihanneksia ja hedelmiä..
Tästä kaikesta tuli mahdoton yhtälö, minun pitää olla äiti ja tehdä lapsille ruokaa ja samalla pelkäsin kaikkea, sain ahdistuskohtauksia, paniikkikohtauksia ja samalla kuitenkin esitin kaikille, että kaikki on hyvin. Kukaan ei edes tajunnu mitään, ei edes mun mies. Naamioin kaikki mun pelot vegaanismiin ja eläinten oikeuksien ajatteluun. Minua nolotti ja nolottaa edelleen kaikki mun pelot siksi pidän ne itselläni.
Sitten tuli hetki kun ruuan laitto muuttui liian vaikeaksi, tein ruokaa, keksin että siinä on joku taudinaiheuttaja, enkä pystynytkään tarjoamaan sitä lapsilleni. Heitin ruuan pois, tein uuden jne. Tällainen toiminta vei aikaa, rahaa ja hermoja ja lapset vaativat myöskin huomiota 24/7.
Soitin terveyskeskukseen ja kerroin, että mua ahdistaa. Sain ajan lääkerille ja siitä eteenpäin mielenterveysklinikalle. Nykyään käyn kerran viikossa psykologilla kognitiivisessa terapiassa pakko-oireiden takia ja kerran viikossa mulla käy kotona varhaispsykoosihoitajat, vaikken psykoosissa olekaan.
Ensimmäistä kertaa kun kävin psykologilla ja kuulin, että mulla on pakko-oireinen häiriö ja siitä tämä kaikki johtuu, helpotuin kun tajusin, että on muitakin mun kaltaisia "hulluja". Sitten kuulin, että oireet pahenevat mitä enemmän välttelen kaikkea. Oli aika pelottavaa kuulla, että mun ei pitäis enää vältellä niin sitten vasta ahdistuskin alkais vähentymään...
Minä sitten 11-vuotiaana pikkutyttönä päätin ruveta kasvissyöjäksi. Parin vuoden päästä tajusin, että liivate voi olla peräisin naudasta, joten rupesin myös välttelemään liivatetta sisältäviä tuotteita. Muutaman vuoden kuluttua nettiä selaillessani löysin tietoa siitä, että BSE voi tarttua myös maidosta, silloin rupesin välttelemään myös maitotuotteita. Maitotuotteiden välttely ei ole helppoa, maitoproteiineja on lähes joka paikassa... Aloin ottamaan selvää maidottomasta ruokavaliosta vegaanien sivustoilta. Niillä sivustoilla käydessäni tajusin, että eläinperäisiä ainesosia on joka paikassa kuten, meikeissä, rasvoissa, lääkkeissä, kondomeissa, vaatteissa... Aloin välttelemään kaikkea joissa kuvittelin olevan jotain peräisin naudasta koska pelkäsin sairastuvani BSE:hen tai että lapseni sairastuisivat BSE:hen.
Elämästä tuli hyvin rajoittunutta, mitä enemmän välttelin kaikkea, sitä enemmän keksin lisää välteltävää. Aloin pelkäämään botulismia, syöpää, Ehec:iä... En pystynyt käyttämään enää säilykkeitä, en pitämään puhelinta päällä, pelkäsin mikroa, ulkomaisia vihanneksia ja hedelmiä..
Tästä kaikesta tuli mahdoton yhtälö, minun pitää olla äiti ja tehdä lapsille ruokaa ja samalla pelkäsin kaikkea, sain ahdistuskohtauksia, paniikkikohtauksia ja samalla kuitenkin esitin kaikille, että kaikki on hyvin. Kukaan ei edes tajunnu mitään, ei edes mun mies. Naamioin kaikki mun pelot vegaanismiin ja eläinten oikeuksien ajatteluun. Minua nolotti ja nolottaa edelleen kaikki mun pelot siksi pidän ne itselläni.
Sitten tuli hetki kun ruuan laitto muuttui liian vaikeaksi, tein ruokaa, keksin että siinä on joku taudinaiheuttaja, enkä pystynytkään tarjoamaan sitä lapsilleni. Heitin ruuan pois, tein uuden jne. Tällainen toiminta vei aikaa, rahaa ja hermoja ja lapset vaativat myöskin huomiota 24/7.
Soitin terveyskeskukseen ja kerroin, että mua ahdistaa. Sain ajan lääkerille ja siitä eteenpäin mielenterveysklinikalle. Nykyään käyn kerran viikossa psykologilla kognitiivisessa terapiassa pakko-oireiden takia ja kerran viikossa mulla käy kotona varhaispsykoosihoitajat, vaikken psykoosissa olekaan.
Ensimmäistä kertaa kun kävin psykologilla ja kuulin, että mulla on pakko-oireinen häiriö ja siitä tämä kaikki johtuu, helpotuin kun tajusin, että on muitakin mun kaltaisia "hulluja". Sitten kuulin, että oireet pahenevat mitä enemmän välttelen kaikkea. Oli aika pelottavaa kuulla, että mun ei pitäis enää vältellä niin sitten vasta ahdistuskin alkais vähentymään...
Minä
Hei,
Olen 25-vuotias perheenäiti, jolla on kaikki ihan loistavasti, paitsi oman pääni sisällä elämä on ihan helvettiä. Minulla on pakko-oireinen häiriö ja yleinen ahdistuneisuushäiriö. Näitten mielenterveysongelmien kanssa yritän selviytyä arjesta päivästä toiseen.
Tämän blogin avulla yritän selvittää omia ajatuksiani, menneisyyttäni ja nykyisyyttä. Luultavasti tekstit tulevat olemaan hyvin sekavia koska päänikin on ihan sekaisin:)
Olen 25-vuotias perheenäiti, jolla on kaikki ihan loistavasti, paitsi oman pääni sisällä elämä on ihan helvettiä. Minulla on pakko-oireinen häiriö ja yleinen ahdistuneisuushäiriö. Näitten mielenterveysongelmien kanssa yritän selviytyä arjesta päivästä toiseen.
Tämän blogin avulla yritän selvittää omia ajatuksiani, menneisyyttäni ja nykyisyyttä. Luultavasti tekstit tulevat olemaan hyvin sekavia koska päänikin on ihan sekaisin:)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)